Viimeinen Pazin tekijä eläkkeelle

1970-1979
Suomi, Vieremä

Heikki Hiltunen teki Ponssella kunnioitettavan 46-vuotisen uran.

Heikki Hiltunen teki Ponssella kunnioitettavan 46-vuotisen uran.

Heikki Hiltusen isoveli Matti jäi eläkkeelle 45-vuotisen Ponsse-uran jälkeen yhtiön 45-vuotisjuhlien aikoihin. Pikkuveli pisti hieman paremmaksi. Marraskuun viimeinen päivä oli Heikki Hiltusen viimeinen työpäivä Ponssella yli 46-vuotisen työuran jälkeen. Matkan varrelle mahtuu monta tarinaa.

Pääluottamusmiehenä vuodesta 2007 alkaen toimineen Heikin työura alkoi kesätöistä vuoden 1973 kesällä ja syksyllä hommat jatkuivat isoveli-Matin sorvilla tuuratessa.
– Kun kukaan ei tullut poiskaan käskemään, niin tänne jäin. Tuohon aikaan Ponssella sanottiin, että oli pätevä työmies vasta Uuksusen korkeakoulun jälkeen. Sen koulun minäkin kävin ja välillä kantapään kautta.
Tarkkana miehenä tunnettu työnjohtaja Lauri Uuksunen vaati, että tehdyt osat piti käydä koneeseen just eikä melkein.
– Kun muutaman vuoden kuluttua sain työkaluksi uuden Kempin hitsauskoneen, ajattelin, että elämä on totisesti elämisen arvoista! Niin hyvin tuntuivat hommat luontuvan. Saastamoisen Osmon kanssa tehtiin hommia työparina. Se oli todellista tiimityötä. Ilman toisen apua ei työtä pystynyt tekemään. Toisten auttaminen omien työtehtävien ulkopuolella oli arkipäivää. Jos joku oli sairaana, hypättiin kaveriksi vaikkapa varastolle ja tuurattiin toistemme lomia. Siinä oppi moniosaajaksi ja ymmärtämään kuinka jokaisella työllä oli vaikutusta kokonaisuuteen, Heikki muistelee työuran alkuaikoja.

Päivät saattoivat olla välillä pitkiäkin, mutta totisena ei hommia tehty. Ristikontraa pelattiin jokaisella ruokatunnilla ja työpisteelle palatessa miehet ottivat aina tasajalkapituushyppykisat. Tien toisella puolella Kaken pajalla tehtiin huoltohommia, mutta pojat tulivat aina syömään tehtaalle samaan porukkaan. Ruokatunnille tullessa oli niin kiire, että pojat tulivat tehtaalle juoksujalkaa kisaten, jotta ehdittäisiin ottamaan korttipelit ruoan päälle.
– Tauolta palatessa ehti töiden ääreen kävelyvauhtiakin, nauraa Heikki.
Aina ei tehtaan tulevaisuus näyttänyt valoisalta.
– Tehtaan toiminta oli välillä hiuskarvan varassa. Kun VR:n varikolta haettiin osia, tehtaan taloutta pyörittänyt Esa Vidgrén, Ponssen perustajan Einari Vidgrénin pikkuveli, neuvoi usein, että ottakaa vain kaikkein tärkeimmät ja jättäkää loput varastoon. Rahat eivät riittäneet kaikkien osien lunastukseen, Heikki muistelee.

Ensimmäinen tehdaslaajennus oli ajankohtainen kymmenen vuotta yrityksen perustamisen jälkeen ja sen jälkeen laajennuksia on riittänyt 15 kertaa. Työntekijöitä laajennusinto mietitytti varsinkin silloin kun koneita alkoi mennä ulkomaille. Huolen taustalla olivat omat talovelat ja perheet. Entä jos asiakkaita ei riittäisikään laajenevan tuotannon tarpeisiin tai ulkomaan asiakkailta ei saataisikaan maksuja?
– Yhdessä kuitenkin tuumattiin, että kyllä se Einarin tuurilla hyvin männöö ja meidän huolehtiminen on turhaa, kun omistaja on parempi nämä murheet murehtimmaan. Tehdään myö töitä. Ja töitä riitti ja yhdessä ponnistelemalla vaikeistakin ajoista noustiin. Ponssella on aina voitu myös luottaa siihen, että omistus ja tuotanto pysyy Vieremällä. Einari sanoi, että Ponsse on vieremäläinen kone ja tähän sanaan on voinut luottaa myös Einarin poikien aikana, Heikki kertoo.
– Einari oli aina yksi porukasta ja niin helposti lähestyttävä, ettei sitä osannut erilaisena pitää. Porukkahenki tiivistyi työn ohella yhteisissä ajanvietoissa, kesäloman aloittajaisissa ja puulaakikisoissa. Kilpailuhenki oli Einarilla mahottoman kova. Kun puulaakihiihtojen loppusuoralle ilmestyi ensimmäisenä ponsselainen, huusi Einari isoon ääneen, että ”kahtokee kaikki, se on meijjän mies!”. Eikä tehtaalla ollut koskaan niin kiirettä, ettei olisi ollut aikaa hitsata Einarin hevosille kärryjä ennen tärkeitä ravilähtöjä. Einarilla oli aina hirveä usko pärjäämiseen. Ei tätä yritystä olisi olemassa, jos ei Einarilla ja pojilla olisi ollut niin luja usko mehtätraktorin tekoon.

– Minä en osaa sen kummempia jälkipolvia evästää kuin että tehkää töitä porukalla. Itsestä se on kaikki kiinni ja millaisella asenteella töitä tekee. Kun tekee hommia hyvillä mielin, niin työtkin tulevat tehtyä hyvin", Heikki tuumaa.

– Einarin viimeisenä syksynä pitämää 40-vuotisjuhlapuhetta siteeraten toivon, että Ponsselle olisi jokaisen mukava tulla aamulla töihin. Minä oon täällä tykännyt olla aina. Uutispuheet paikallisesta sopimisesta välillä hymyilyttävät. Ponssella on aina sovittu asioista paikallisesti ja työtä on tehty silloin kun on tarvittu. Aina hyvällä hengellä ja porukalla.

Näihin sanoihin on hyvä päättää hieno työura!

Jaa tämä tarina