Saksan ja Kostamuksen kautta maailman markkinoille

1970-1979
Saksa, Bremen

Olavi Kauhanen ihailee uusia, 2000-luvun Ponsseja. – Tokko noilla osaisi enää ajaakaan, niin ovat viimeisen päälle viriteltyjä, mies tuumii. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Olavi Kauhanen ihailee uusia, 2000-luvun Ponsseja. – Tokko noilla osaisi enää ajaakaan, niin ovat viimeisen päälle viriteltyjä, mies tuumii. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Elettiin vuotta 1973.
Tuohon maailmanaikaan tapahtui kaikenlaista – nykyisiltä sukupolvilta unohtunutta: Oli Kekkosen Suomi, Brezhnevin Neuvostoliitto ja Nixonin USA, joka tuona vuonna sai Vietnamin sodan päätökseensä.Moottoripyöräilijä Jarno Saarinen kuoli Monzan radalla, oli öljykriisiä ja Lontoossa vietettiin kuninkaallisia häitä, sen prinsessa Annen.

Suomi, Ylä-Savo, Vieremä. Kylän pintaan oli kolmisen vuotta sitten ilmestynyt Einari Vidgrènin perustama metsäkonetehdas ja tehtaasta oli pullautettu maailmalle tehtaan ensimmäiset metsätraktorit.

Yläsavolaisilla savotoilla vieremäläiskonetta ajoi Vidgrènin hyvä tuttu, samalta kylältä kotoisin oleva Olavi Kauhanen. Kone oli hyväksi havaittu, tehokkaaksi ja tuottavaksi. Kaikki meni hyvin niin kauan kun tiliäkin syntyi. Kun taksa alettiin laskea pinomotin sijasta kiintomotteina, tilanne muuttui.

Sen urakoitsija Olavi Kauhanen muistaa kyllä.
– Eihän siinä enää tienanneet ajomiehet eivätkä metsurit, Kauhanen puuskahtaa vieläkin.
Ja niinpä tieto, että Pohjois-Saksan metsissä odottivat isot metsätyömaat, joilla voisi jotain tienatakin, alkoi tuntua houkuttelevalta.

– Saksan savotat olivat olleet tekeillä jo jonkin aikaa, mutta lehdet niistä pelottelivat. Apukin kirjoitti, että kovin ovat siellä metsät jyrkissä rinteissä, eivät kestä koneet eivätkä miehet.
Mutta rohkea päätös lähteä syntyi silti. Eini-vaimon ja Vidgrènin pariskunnan kanssa käytiin ensin tarkastamassa kesällä palstat, samalla katseltiin vähän muutakin, Hampurit ja Reeperbahnit.

Syksyllä Saksan laivaan astui Olavi Kauhanen ja kolme muuta urakoitsijaa Suomesta.
Kun Vieremältä saatiin metsäkone ja kohta toinenkin, puusouvia riitti niin, ettei pahemmin koko reissulla tullut nähtävyyksiä enempi katseltua.
– Ensimmäinen kone tuli perässä laivalla Bremeniin ja sieltä oli metsätyömaille ajomatkaa vielä 80 kilometriä. Se oli ihka uusi, ensimmäinen isoilla pyörillä oleva Ponsse, Kauhanen kertoo.

Pohjois-Saksan maisemissa ei lehtien pelottelemia isoja rinteitä näkynyt mailla ei halmeilla. Eikä loppujen lopuksi mitään muutakaan kuin työtä ja tienestiä – niin paljon kuin jaksoi puurtaa. Ja Olavi Kauhanen Vieremältä ja saksalaisilta metsätyömailta palkkaamine metsureineen jaksoi. Saksan reissulla Mersu tienattiin muutamassa viikossa.

Kun Saksan pesti oli vuonna 1975 ohi, suuntasi Kauhanen Ponsse mukanaan rajan taakse Kostamukseen. Suuret olivat savotat sielläkin, kun naapuri päätti rakentaa kaivosteollisuuskaupungin korven keskelle.

Koko kombinaatti rakennettiin lopulta suomalaisten voimin, kun Kekkonen sai puhuttua hommat kotiin. Niin saivat kainuulaiset ja savolaisetkin töitä vähäksi aikaa.
Neuvostoliiton aikaan ei työmaa-alueelta saanut kauemmaksi liikkua eikä sikäläisiä asukkaitakaan pahemmin päässyt tapaamaan.
– Yksi mies siellä käveli joka päivä tietä pitkin. Huopatossut jalassa 20 kilometrin matkan. Miehen ainoa tehtävä oli käydä käynnistämässä katepillari. Lie vodkan voimalla jaksanut, Kauhanen tuumailee.

Aikoinaan Saksaan lähteneellä ”Vainikaisen koneella” on tänä päivänä jo aika monta jälkeläistä.

Jaa tämä tarina