Metsien kuningas on nallemainen jätti

1970-1979
Suomi, Vieremä

Scorpionin oven saranaan löytyi järkevä ratkaisu viime hetkillä, kertoo Pentti Hukkanen. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat.

Scorpionin oven saranaan löytyi järkevä ratkaisu viime hetkillä, kertoo Pentti Hukkanen. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat.

Ponssen entiseltä suunnittelijalta Pentti Hukkaselta eivät ideat lopu.
– Nuorena poikana lähdin etsimään töitä ja Ponssella oli hitsarin paikka auki. Kävin kysymässä pariin muuhunkin, mutta Ponsselta luvattiin 50 penniä enemmän tunnilta. Pääsin tekemään koneen osia ja hitsaamaan. Varsinaista tehdasta ei vielä ollut, enemmänkin käsityöpaja. Kaikki työvaiheet tehtiin itse eikä porukkaakaan ollut paljon. Elettiin 1970-lukua. Köyhäähän se oli nykyiseen verrattuna, mutta varmaan ihmiset aika onnellisia.

Näin puhelee Ponssen leivistä itsensä yli 40 vuotta löytänyt Pentti Hukkanen, Kiuruveden miehiä. Hukkasen ura kehkeytyi pikkuhiljaa vuosien saatossa. Ensimmäisen työrupeaman jälkeen tie vei armeijan kautta joksikin aikaa muihin töihin.
– Ponssellehan minun piti takaisin tulla, mutta halusin sitten katsella muunkinlaisia hommia. Lopulta päädyin Kajaanin tekuun konepuolelle. Tekun jälkeen olin parissa eri työpaikassa ja oli tarkoitus opiskella vielä lisää, kun Ponssella suunnittelupäällikkönä ollut Jouko Kelppe alkoi soitella ja houkutella. Totesi vain, että ”kyllä sinä niitä opintoja ehdit, täällä olis näitä kiirehommia.”

Suunnittelijan taipaleen ensimmäisiin vaativimpiin töihin kuului silloisten alumiinirunkoisten S15 ja HS15 -konetyyppien muuttaminen teräsrunkoisiksi.
– Pienemmän luokan koneita ei vielä Ponssella ollut ja vaivihkaa käynnistettiin projekti, jossa kehiteltiin myös pienemmät S10 ja HS10 -tyypit. Vaatimuksena oli, että teräsrungot eivät saaneet painaa enempää kuin alumiinisetkaan. Eikä kestävyydestä saanut tinkiä.
– Meitä oli neljä suunnittelijaa, Kelppe päällikkönä, Jorma Hyvönen, Pasi Mikkonen, minä ja Kaarle Ruotanen dokumentoimassa. Aika pienellä porukalla homma vedettiin vielä.

1990-luvun puolessa välissä synnyteltiin yhden vuoden aikana Ergo, Cobra, Caribou ja Buffalo -koneet. – Reunaehdot eivät vuosien saatossa ole miksikään muuttuneet – aina koneen pitää pystyä liikkumaan kaikenlaisissa maastoissa, mitä ikinä metsässä voi eteen tulla. Kuormakoneella ei saa paino nousta, jos nousee, se on kuorman kapasiteetista pois. Hakkuukoneella taas pitää saada työhön tehoja ja konsteja on monia, mutta jossain tulevat myös fysiikan lait vastaan. Niin kuin nosturin liikenopeuksissakin on rajansa, jonka jälkeen pitää etsiä muita keinoja. Aina ne eivät ole helposti ratkaistavissa, vaan vaativat monenlaista ponnistelua, myös kompromisseja.

Jaa tämä tarina