Jahka emännät ensin jututettiin

1990-1999
Suomi, Iisalmi

Olavi Kauhanen ihailee uusia, 2000-luvun Ponsseja. – Tokko noilla osaisi enää ajaakaan, niin ovat viimeisen päälle viriteltyjä, mies tuumii. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Olavi Kauhanen ihailee uusia, 2000-luvun Ponsseja. – Tokko noilla osaisi enää ajaakaan, niin ovat viimeisen päälle viriteltyjä, mies tuumii. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

– Kaupanteossa pätevät aina samat lait. Luottamus on kaiken aa ja oo, Ponssella aikanaan pitkän uran tehnyt myyntitykki Erkki Karppinen sanoo.

Erkki Karppisen muheva myhäily on monelle metsäkoneen ostajalle tuttu. Leppoisaan tyyliinsä puheleva myyntitykki teki monet kerrat mahdottoman mahdolliseksi – myi isoja koneita vielä isommalla rahalla, vaikka varsinkin alkuun tie oli välillä yhtä kiverää mutkaa.
– Kun aloiteltiin, ei ollut nykyistä ”rändiä” ja epäilijöitä riitti. Mutta meillehän se antoi vain tsemppiä, Einari Vidgrenin matkassa myyntioppinsa saanut Karppinen kertoo.

Kun oikein vauhtiin päästiin, konekauppaa tehtiin monen motoketjun päivätahdilla – pää pidettiin kylmänä ja puhelin aina auki. Kilometriä kertyi mersun mittariin samaa tahtia kuin kaupoista miljoonia.

Ei ollut Erkki Karppisella vuosien koulutusta alalle, elämänkoulua siitäkin edestä. Salahmin kansakoulun käynyt nuori mies tuli ensimmäisen kerran Ponsselle töihin vuonna 1970 metsäkoneenkuljettajaksi, lähti välillä pariksi vuodeksi Ruotsiin Volvon tehtaille ja palasi sitten takaisin Vieremälle rahtaamaan koneita asiakkaille.

– Lavettikuskina kiertelin kymmenen vuotta ympäri Suomea Ivalosta Helsinkiin ja Ahvenanmaalle. Siinä kerkesivät urakoitsijat tutuiksi tulla.
Sen hetken, kun Einari Vidgren hoksasi, että tässä on oikea mies myyntihommiin, Karppinen muistaa hyvin. Oppipoika oli yhteisillä myyntireissuilla alkanut hyvinkin löytää juonta hommaan – ”piässyt vähän kauppojakin naploomaan”.

– Yhtenä aamuna Einari sitten soitti. Mietin, että minulla on vaimo ja kaksi lasta elätettävänä, näinköhän alan. Einari lupasi, että paremmin pärjäisin ja niinpä minä läksin.
Brändiä ei vielä alkuvuosina ollut, mutta sitä luotiin sitäkin kiihkeämmin – tai se syntyi luonnostaan, mutkattomien savolaismiesten tyylillä. Tärkeintä ei ollut, että napit ja kellot kiilsivät, vaan että ihmiset uskalsivat tulla juttelemaan.

– Metsäkonenäyttelyihin mentiin villapaidat päällä ja puhuivat ”Vieremän villapaita-armeijasta”. Mutta meistä tulikin suositumpia kuin monesta muusta. Oltiin samanlaisia kuin asiakkaat, ei ollut vaikea lähestyä.
Kauppoja syntyi, kun kone vietiin keskelle kylää näytille.
– Siihen tuli kyläläisiä ihmettelemään, tuttuja ja tuntemattomia. Pikkuhiljaa isännät kutsuivat kotiin ja alettiin hieroa kauppoja.
Sitä tehtiinkin parhaimmillaan päivätolkulla. Ja niinhän se on, että tolkun miehen takaa löytyy aina vieläkin tolkumpi emäntä.

– Kerrankin kun isäntä oli oikein äkkäytynyt eikä koko pitkänä päivänä asia edistynyt, kysyin emännältä että mitenkä sinä tämän jäärän kanssa toimit. Emäntä neuvoi, että annahan olla, kyllä se iltaan mennessä kuontuu – ja niin kävi, kaupat syntyi. Koko ajan oli ollut päivänselvää, että konetta kovasti tarvittiin.

Muistiin palaa eräskin reissu, jossa kauppaa tehtiin ison yrittäjän kanssa. Karppinen astui talon ovesta sisään ja katasteli ympärilleen. Yrittäjällä oli pihassa kilpailijan vehkeet. Myyntimiehen sydän läikähti – nyt tarvitaan tsemppiä taas.
– Minulla oli mukana semmosia hienoja naisten huiveja ja muuta lahjatavaraa. Elettiin joulun alusaikaa. Siinä tervehtiessä ajattelin, että annan rouvalle huivit ja muuta rekvisiittaa. Kyllä ilahtui kovasti. Aikansa perästä tehtiin sitten isännän kanssa kaupatkin. Seuraavalla kerralla emäntä tuli ihmettelemään, että kun ei ikinä ole isot kilpailijat mittään antaneet, pahasti vain kahtoneet että mittee se tuokii tuossa.
Pitihän sitä olla pelisilmää sen verran…

Metsäkonekaupoissa puhuttiin Erkki Karppisenkin huippuvuosina miljoonista. Kymmenen vuoden urakoinnin jälkeen, 1990-luvun lopulla myyntitulos oli aikansa ennätysvauhdissa lähes sadan miljoonan markan luokkaa reilun 370 miljoonan konserniliikevaihdosta. Myyntimiesten Keskusliiton paikallinen yhdistyskin tituleerasi miehen tuolloin Suomen parhaaksi myyntimieheksi.
– Luottamukseen se perustuu koko homma, kuuluu hiljaisen harkittu vastaus. Muusta ei ole kysymys.

Mutta luottamus ei synny sormia napauttamalla. Maailman ykkösluokan metsäkoneita siihen on tietysti tarvittu, niitä on ollut loppujen lopuksi helppokin Karppisen mukaan myydä, mutta on pelissä mukana muutakin. Ehkä hyväksi myyntimieheksi vain synnytään.
Kun Karppiselta kysyy vinkkiä nuoremmille, vastaus on varovainen. Jokaisen pitää ottaa omat luottamuksen askeleensa.
– Aikansa joutuu telekkuammaan jokkainen.

Jaa tämä tarina